Biisin tarina: Onnen kukkuloilla

Onnen kukkuloilla oli toinen biisi, joka syntyi Suurimaa mielessä. Biisi lähti rakentumaan hyvin perinteiseen tapaan kitaraa sängyn laidalla rämpyttäen helmikuussa 2018. Aiemmin talvella oli tullut kuunneltua pitkästä aikaa Agentsia ja vanhaa Leeviä ja jotenkin nuo melankoliset sävelkulut alkoivat purra yhä syvemmältä. Oli kylmää ja pimeää - tarvittiin jotain sisältäpäin lämmittävää.

Ennen Onnen kukkuloita oli olemassa koko Suurimaan aloittanut biisi nimeltään Hei Juulia (julkaistaan myöhemmin), jossa on voimakas Surujen kitara -tunnelma. Soittelin tätä biisiä sen enempää ajattelematta, kunnes yht’äkkiä huomasin sekoittavani huomaamattani ko. kappaleen sointuja tavalla, joka tuntui istuvan mukavasti yhteen. Pysähdyin ja lähdin uudestaan - tällä kertaa näpyttelin sointujen eteen pienet riffinpätkät ja loppusävellys kirjoitti siitä sitten itsensä.

Sävellyksen soljuessa helposti ulos, lähestulkoon ykkösellä, oli teksti sitten työn ja tuskan tulos. Se on kirjoitettu 27 kertaa uudestaan.

Menin nimittäin armoitetun biisisparraajan Hannu Korkeamäen (hannukorkeamaki.com) oppiin Kemiöön ja totesimme yhdessä, että eihän silloisesta tekstistä tajunnut kukaan mitään. Onnen kukkuloilla nimi ja biisin sanoitusidea oli toki jo olemassa, mutta kaikki muu kirjoitettiinkin sitten uudestaan, ja uudestaan, ja uudestaan.

Sakun kanssa biisiä demotellessa tuli idea - mitä jos kysytään Simo mukaan duetoimaan tähän biisiin? Simo suostui ja innostui soittamaan kiippareita ja laulamaan lisäksi myös taustoja tälle kappaleelle. Kiitokset maestrolle!

Biisiin lopullisen silauksen toivat tottakai soittajat - ilman Kustaan jumalaista kitarointia, Makken bassottelua, Antin rumpalointia ja Simon kiippareita se tuskin olisi läheskään tämän tasoinen kuin se nyt on.